perjantai 12. huhtikuuta 2013

Röissä day 20




Day 19. Torstai 11.4


Jes tänään ei syöty lounasta KFCssä! Vaan jossain resortilla jonka nimi kuulosti ihan vanhainkodilta. Pleasant Days olisko ollut. Ruoka oli aivan taivaallista huh huh. Kolmen hengen lounas hienossa ravintolassa 8 euroa. Kämpillä nukuin päikkärit. Päikkäripöhnä ei vaan ollut kiva. Päätä särki ja väsytti ja piti lähteä kaupunkiin. Tän päivän to do -listalla luki halpisostoskeskus Spencer Plaza. Eksyin krääsäkauppaan ja ostin tuliaisia. Vessaan mennessä jouduin keskelle vessasiivoojien taistelua ja en tosiaan päässyt jostain syystä sinne vessaan. Lopulta yksi siivoojista näytti mulle kättä, että mene vessaan. Sama siivooja sano kovaan ääneen englanniksi, että "lost, finally lost" ja tuijotti mua. Saattoi tosin olla jotain hindiksi tai tamiliksikin, mutta siltä se mun korvaan kuulosti. Kriipi shit. Vihasia akkoja. Vilauttelin kyllä taas olkapäitäni. Voi että kun olen ajattelematon. Mutta annettakoon se anteeksi. Koska olen mamu. Olisin halunnut kierrellä vielä Spencer Plazaa ja kangaskauppoja, mutta muu jengi alkoi olla niin helevetin nälissään ja ahdistunutta porukkaa, että täytyi lähteä. Taisteltiin riksojen kanssa taas 10 minuuttia ostarin ulkopuolella, ennen kuin pääsimme matkaan. Ängettiin kaikki neljä takapenkille ja hyvin istuin toisella kankulla ja niin kierossa, että kylkiluu ja lonkkaluu hakkasivat yhteen joka kuopan kohdalla. Matkaa oli jonkun verran. Ja hauskaa myös.
Mentiin illalliselle tällä kertaa Pizza Huttiin. Saatiin sekin pyyhittyä to do -listalta pois. Maksoin yhdestä pizzasta ihan vitusti Intian hintoihin nähden. Tosin siihen upposi myös 100 rupiaa veroja, jotka ei kyllä olleet ihan niin paljoa mun osaltani mutta kato meitsi tarjoo. Ruoka oli enivei hyvää. Siis pizza. Mutta tulista ei sekään ollut taas vaikka luulin tilanneeni Spicy Chili Chickeniä. Paska juttu. Onneksi oli chilipurkki pöydässä. Tilasimme myös vettä ja kulaukset juotuamme totesimme sen olevan suoraan kraanasta. Ei täällä kraanaveteen kuole, mutta on se nyt helevetin pahan makuista. Käytiin Star Bazaarissa, eli ostarin alakerran halpahallissa etsiskelemässä pelikortteja, mutta ei löytynyt. Lähdettiin ulos ja käytiin ostamassa röökiä viereiseltä pikkukioskilta ja läpällä kysyttiin siitä myös niitä pelikortteja. En ymmärrä miksi, mutta pelikortit löytyi kuin löytyikin tästä katukioskista. Ihme kauppa. Sitten kotiin pelaamaan. Pokeria hammastikuilla. Hyvää yötä.

Pleasant days...  hmm

8 euron ravinteli
Kyltti Spencer Plazalla. En noudattanut ohjeita :(

Taivaan portti. Jesse rakastaa mua.

Täsä on tää meidän lähikauppa eli SKYFALL 




Day 18. Keskiviikko 10.4 - Streets of Chennai


Työpäivä sujui normaaliin malliin, tosin vähän väsyneemmin, kuin yleensä. Johtunee liian pitkistä yöunista. Töiden jälkeen käytiin köllöttelemässä taas katolla. Teki mieli nukahtaa, mutta kun ei nukuttanut. Auringon laskettua lähdettiin kävelemään. Taas kohti ei mitään. Poikettiin tältä meidän kotikadulta Nelson Manikkam Roadilta sivukujille ja käveltiin ja käveltiin. Nähtiin paljon kaikenlaista jännää. Temppeleitä, kauppoja, ihmisiä, koiria, autoja ja lisää ihmisiä. Kiva reissu. Taas kilometrejä varmaan muutama. Yhden skootterin alle meinattiin jäädä, koska ei yksinkertaisesti vaan nähty sitä. Jengi ajaa täällä nimittäin pitkät päällä koko ajan. Paitsi päivällä tietty. Kuka lanseerais heijastimet jalankulkijoille Intiaan? 
Jostain kaukaa otettiin riksa Skywalkille, jossa meidän oli tarkoitus evästää. Edelliset pojat kehui kiinalaista ravintolaa Skywalkin yläkerrassa, joten sinne suuntasimme. Eivät turhaan kehuneet, oli nimittäin  aivan ssäättänän hyvää. Ja tulista. Chiliä väärään kurkkuun nami nami. Lahden pojat oli nössöjä ja haki KFCtä. Hyi. Skywalkilta otettiin riksa kotiin. Kauhea tinkiminen taas, eikö ne jo tajua että meitä on turha yrittää pissittää raha-asioissa. Skywalkilta meidän kotiin maksaa riksa 50 rupiaa ja nämä pyytää 80-100 rupiaa (taas puhutaan siis alle euron erosta...:D). Lähdettiin kävelemään ja kiva riksakuski heti heilutteli ja heitti meidät ihan hyvillä mielin sillä viidellä kympillä. Jutteli kovasti ja yhteiskuvat ja kaikki. Kämpillä ei ihmeitä. Unta palloon.

Kuvia kävelyreissulta täsä:



Jeesus ja kumppanit!


Täällä jumalat pidetään kaltereiden takana. 





8)



Alkon jonossa onpi tunnelmaa






Nää seuras meitä ihan tosi pitkään koska halusivat kuvaan

Näitä on joka nurkalla. Roikkuu puissa ja taloissa. 


torstai 11. huhtikuuta 2013

Day 17. Tiistai 9.4


Aamulla töihin, töissä töitä, lounaaksi taas vähän Kentucky Fried Chickeniä. Lounaan jälkeen käytiin visiteeraamassa Indira Gandhin pojan Rajiv Gandhin muistomerkillä, joka oli hirveän kokoinen monumenttirykelmä siinä paikassa, missä tämä mies räjäytettiin ilmaan pari vuotta sitten. Eli -91. Mielenkiintoinen juttu ja hieno paikka, ei siinä. Töistä suunnattiin kotiin ja röllöttelemään. Lahden pojat muutti nyt tänne meidän naapureiksi. Säädettiin Internetin kanssa taas puoli päivää ja ihmeteltiin ripulilääkkeitä. Auringon painuessa kerrostalojen taa, lähdettiin Ronnan kanssa vähän seikkailemaan. Työnsimme riksakuskille osoitelapun kouraan ja tietenkin tämä kuski kuului siihen 20% lukutaidottomien joukkoon. Intiassa kuitenkin uskalletaan pyytää apua sivullisilta, kuski esitteli lappua hetken ympärillä oleville ihmisille ja lopulta päästiin matkaan. Tosin ei vieläkään oltu varmoja siitä, että tietääkö kuski nyt varmasti, että minne on menossa. Pienen hakemisen jälkeen määränpää kuitenkin löytyi ja asiat saatiin hoidettua. Lähdimme kävelemään kohti ei mitään ja melkein voisi veikata, että pari kilsaa talsittiin pitkin Chennain katuja. Löydettiin muun muassa jäätölöö. Mun jäätölö maistui Activialle ja Ronnan jäätölö omenahillossa. (Toim. huom 12.4: mitä vittiä :---D omenahillolta siis) Hypättiin riksaan jossain kohtaa ja matkattiin Nelson Squarelle. Kämpillä tuijotin How I Met Your Motheria, pelasin pasianssia ja nukahdin.

Monumenttirykelmä

Kaboom

Meidän naapuri. 8)

Extremeurheilua

Ainoo hyvä kuva minkä Ronnasta sain tuossa tilanteessa :--D sori 

Jännämestoilla


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Matkakakkapäiväkirja Intiassa jatkuu


Päivä 11. Keskiviikko 3.4.2013 
Aamulla töihin ja töissä töitä. Intialaisilla ei ole kyllä mitään käsitystä asiasta nimeltä deadline. Täytyy opettaa niitä. Töistä ajeltiin suorinta tietä kotiin ja suunnattiin katolle. Katolla ehdittiin loikoilla mukavat 10 minuuttia, kunnes Abu ryntäsi sinne kertomaan, että pojat on alhaalla sitting on the couch. Kiva juttu. Köllittiin vielä hetki koska ei kinostanut ja lähdettiin sitten alas. Keittiön pöydän ääressä istuivat he. Työnsin ensimmäisenä läppärini pojille, koska möläyttivät, että olivat saaneet oman yhteytensä jaettua. Meidän yhteys ei suostunut jakautumaan. Vaikka kolme tuntia yritettiin kovasti. Höh. Koska netti ei mennyt osiin, turhauduimme ja lähdimme syömään. Tällä kertaa Lodhi nimiseen mestaan, intialaisittain hienoon ravintolaan. Ei mitään fine diningia kuitenkaan. Tilasin tulista tandoorikanaa tomaattisoosilla, mutta taaskaan ei chiliä herunut. Valitin. Sain chiliä ja ripulin. Eipä mulla muuta.
Perus lounas Muscatissa. Alle 2€/2hlö, ihan kivasti


Päivä 11. Torstai 4.4.2013
Eilen, eli torstaina oltiin töissä. Pylläri. Mahakipu jatkui yhyy. Töiden jälkeen käytiin Skyfallilla vähän shoppailemassa. Ostin matkalaukun. Käsimatkatavaroille, jotta saan täältä kaiken kakan roudattua kotiin. Vaikka saisin ehkä ilmankin, tosin liian moneen laukkuun. Hintaa rapiat kakskytä euroa, hirrrveeen kallista. Skywalkilta kotiin, katolle ja jauhettiin kakkaa katolla pimeään asti. Nilambar väsäs meille safkaa, joka oli yyberihyvää. Nää syö täällä keitettyjä kananmunia intialaisessa tulisessa kastikkeessa. Vähän niinkö me syödään pinaattikeittoa. Kammosin aluksi kananmunasettejä, mutta kyllä sitä söi. Nälkäänsä. Oikeasti oli ihan hyvää. Mitä mä selittelen, oli oli. Illalla otin yhteyttä Suomeen skypen kautta. Aika menee nopeasti. Huhhu.


Kotka kun navasin silmät

Taas mä älästi oonkoha nudisti

korppi 


Päivä 12. Perjantai 5.4.2013
Tänään töissä jees, vähän kyytisäätöö. Töistä tullessa vähän enemmän säätöö. Oltiin vihaisia. En jaksa selittää. Istuttiin keittiön pöydän ääressä kolmesta ysiin Lahden poikien kanssa ja otettiin oluet. Anna tuli kylään ja selviteltiin pari tuntia asioita. Ihana nainen. Käytiin ekaa kertaa meidän lähipizzeriassa, jonka pihaan aina neuvotaan eksyneet riksakuskit, kun ne ei tiedä mikä on Nelson Square. Pizza oli aivan todella hyvää. Voittaa suomalaiset satanolla.

Ei soinu Deep Purple päässä

Perussettiä


Päivä 13. Lauantai 6.4.2013
Päivä Ideal Beachilla. Taas. Hurjat aallot. Paloin. Taas. Koska aurinkorastva. Sitä ei ollut. Onneksi en kärventynyt pahasti. Kai. Näytin ihan siltä, kun olisin ollut tuhannen päissäni, silmät ja nenä punaisina. Rannalla vesi maksoi 50 rupiaa, kun kaupassa se maksoi 20. Kauheaa riistoa. 70 rupiaa on yksi euro. Ero 50 ja 20 rupialla on siis hirveän iso euroissa. Täällä tulee hulluksi. Beachilla tarpeeksi kauan grillaannuttuamme saavuimme takaisin Chennaihin ja me menimme vahtimaan toimarimme lapsukaisia. 5- ja 9-vuotiaita tytsyjä. Katottiin Rango. Meinasin nukahtaa pystyyn. Pelattiin lautapeliä ja arvailtiin eläimiä. Mun silmissä delfiini ja valas on sama asia. Hävisin. Luin iltasadun ja se oli kivaa, koska sadut on vaan parhaita. Lasten mentyä nukkumaan katseltiin telkkua ja taas meinasi tulla uni. Toimari saapui vaimoineen sovittuun aikaan puolilta öin. Sitten kotiin ja jee nukkumaan mutta ei sittenkään. Intia-verkoston pääjehu saapui majoittumaan Nelson Squarelle ja jauhamiseksihan se meni. Nukkumaan kahden jälkeen kivasti.







Miks meillä ei oo Suomessa tän näköisiä kirkkoja häh

Päivä 14. Sunnuntai 7.4.2013
Nukuttiin melkein yhteentoista. Maistui. Pööpöiltiin aamu, jauhettiin kakkaa ja juotiin paljosti Nilambarin tekemää laihaa kahvia. Se ei kyllä sitä homaa osaa. Päivällä lähdettiin Ronnan kanssa harrastamaan hieman extremeurheilua eli teiden ylittämistä ja vierailtiin lähikaupoissa. Tosin köyhin tuloksin. Tai no siis rahat säästyi, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Ehkä ihan hyvä tällä budjetilla. Tilattiin lounas kotiin naapurimestasta Virundalista ja tilasin taas Paneer Tikka Masalaa, koska unohdin syöneeni sitä jo aikaisemmin. Tofua ja tikka masalaa. Äärettömän hyvää nam nam. Neljän persiissä toimari kurvasi vaimoineen pihaan ja me vedettiin lenkkihöntsyt niskaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Anna Nagarin kaupunginosaa ja ”hash” –juoksutapahtumaa. Mitenhän senkin nyt järkevästi selittäis. No. Mamuilla on täällä sellanen yhteisö. Sit ne järjestää kaikkia juttuja. Juttuihin osallistuu usein myös paikallisia. Tää hash on juoksutapahtuma, joka järjestetään joka toinen sunnuntai eri mestoissa. Juoksu kulkee niin, että ensin kokoonnutaan ja seurustellaan puoli tuntia, sitten suoritetaan parit rituaalit ja lähdetään matkaan. Paikan houstit on tehneet juoksupäivän aamuna radan ja piirrelleet katuun merkkejä, check pointeja ja nuolia ja niiden avulla pitää siis suunnistaa. So simple. Meidät siis kutsuttiin tällaiseen juttuun ja mehän lähdettiin mukaan enemmän kuin mielellämme. Oli ihanaa liikkua kunnolla ekaa kertaa kahteen viikkoon. Lenkki oli noin tunnin mittainen, eli kilometrejä kertyi varmaankin 5-6. Hiki valui silmiin. Juomataukopisteellä tarjoiltiin vodkaa vesimelonilla. Lenkki päättyi lähtöpisteeseen ja jäimme talon pihalle hengaamaan ja juomaan olutta ja leikkimään. Istuttiin alas, avattin bisset ja nähtiin maassa valtava jääpala. Oli hieno katsella sitä ja tietää, että kohta on oma perse jäässä. Ja niinhän siinä kävi. Oltiin joukon virgineitä, eli hashin ekakertalaisia, eli meitä toki nöyryytettiin. Istuttiin 5 minuuttia jääkalikan päällä ja vastailtiin hassun hattupäisen aussimiehen kysymyksiin. Oli hauskaa. Tultiin kämpille kahdeksan maissa ja maisteltiin vähän Black Knightia. Pikku housuhumala kerkes jo vähän tulla, onneksi tajuttiin mennä nukkumaan.

Moro Elixia
Täs me salil XD

"OON, OOOON!"




Drinksu. Ei ollu niin hyvä ku kuva valehtelee. Vodkaa ja vesimelonia, raakana molemmat.

Eka hörppy hujahti hattuun niin että loput lens maahan


Joo. Juomatauon jälkeen.



dat face
Ronna kerjäämässä. Kupeissa oli kaljaa. Ootettiin jotain myrkkyä. Höh.

"Get up u fools!"



Päivä 15. Maanantai 8.4.2013
Vaikka mentiin suht ajoissa nukkumaan, aamulla oli silti kieltämättä vähän rapeloinen olo. Onneksi on apteekki mukana ja rohtoja löytyi hedariin ja nestetasapainoon. Töissä duunailtiin juttuja ja käytiin tietty KFCssä rapumätöillä. Siellä myyjät moikkailee meitä kohta jo ku vanhoja tuttuja. Vähänku Alkossa kävis. Hehe. Huomenna vois yrittää Muscatiin, KFC tulee kohta korvista ulos. Muscatissa tarjoilijat äimäilee vaan sitä ku vedetään aina vaan keittoo. Töiden jälkeen ajeltiin lähikuppaan ja ostettiin sipsuja ja muuta hyvää. Tultiin kotiin ja röllöteltiin. Paitsi mä työnarkkarina tein vielä päivällä vaiheeseen jääneet hommat loppuun. Seitsemän aikaan otettiin riksa alle ja lähdettiin tsuibailemaan kohti Express Avenueta ja kalliita hintoja. Löydettiin me yksi suhteellisen halpa kauppa ja ostin paidan JOKA EI OLE MUSTA. Kiitti kiitti aplodeista. Eipä kestä. Joo. Sit käytiin ostarin yläkerrassa vielä yksillä rapumätöillä. Täällä on ostareilla usein yläkerrassa sellainen ravintolahelvetti. Monta kymmentä eri ravintolavaihtoehtoa ja kaikissa maksetaan sellasella ravintolahelvetin omalla kortilla, johon ladataan rahaa. Otettiin wrapit intialaiselta tiskiltä ja subit subilaiselta tiskiltä. Intialaiselta tiskiltä valitsin epsanjalaisen wrapin ja se maistui ihan tortillalta.<3 jälkkäriksi sitten ne subit. Tilasin lempparisubini, eli puolikkaan kalkkunan kokojyvällä, juustolla ja paahdolla, kaikilla rehuilla ja southwestillä. Oli melkein yhtä hyvää kuin kotimaassa. Jalapenot on täällä miedompia ku suomisubeissa. Hyvä juttu se. Jeesus mikä raamattu taas. Syömästä tultiin kotiin. Eipä muuta. Aamen.

Tääl myydään rumpukapuloita ruokakaupassa

Express Avenue ja pääsiäismunat

Siitä sitten

Meidän pöytä. Näkyyks sitä.