Näytetään tekstit, joissa on tunniste Intia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Intia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kuvia viimeisiltä päiviltä, eli keskiviikontailta ja torstailta

Etsi kuvasta lisko

Duunin jälkeen käytiin kuvaamassa meidän mestat monesta eri vinkkelistä






Torstaina ajeltiin riksallalala

Kello ihan-minkä-vaan ruuhka



Viimeinen ehtoollinen
intresting
Ronna avas ponnarin lentokentällä
Aamupala

BACK IN FINLAND


Joo-o. Lennot meni tosi mukavasti, nukahdin välittömästi "illallisen" jälkeen ja uinuin kivasti niskat todella ergonomisessa asennossa kuusi tuntia ja heräsin ihanasti edessä istuvan lapsen huutoon. Matkat meni tällä kertaa kyllä todella todella nopeasti. 
Suomessa olimme kello 13.05 paikallista aikaa ja koneen kaarrellessa kohti Helsinki-Vantaata,taisi päästä pari kirosanaa meidän suistamme. Harmaata, harmaata, harmaata. Kulttuurishokki. Missään ei ollut ketään, kukaan ei tuijottanut, meteli oli olematon ja ja ja KYLMYYS. Hyisss.

Mutta. Ihanaa olla kotona. Toisaalta kyllä kaipaan Intiaa aika kovastikin välillä.

"Haha vittu mä nauran jos tuun kipeeks sit Suomessa." Nauroin.

"Me jätetään nää ripulilääkkeet teille pojat, ku ei me näitä enää kotona tarvita!" EIPÄ.


Nyt mä makaan sohvalla kuumeessa toisessa kädessä sipsipussi ja toisessa salmiakki. Teeveestä tuli just Salkkarit. 

torstai 18. huhtikuuta 2013

Day 26 - WHAT HAPPENED

VIIMEINEN PÄIVÄ INTIAN. Huhhu. Eilen valvottiin Ronnan kanssa pitkälle yöhön, koska oltiin niin fiksuja, että ajateltiin, että saadaan sitten tänä yönä lentävässä koneessa paremmin nukuttua. Nyt sitten väsyttää vitisti. Mutta hyvä vaan eiksje. Meidän matkalaukut painaa liikaa. Saa nähdä mistä luovutaan lentokentällä. Toivottavasti katsovat kivasti vähän sormien välistä. 45 minuutin päästä jätetään Nelson Squaren flatti ja ihana Nilambar (ainii ja muut pojat) taaksemme ja matkataan lentsikkakentälle noin tunti. Sitten ootellaan pari tuntia ja lennetään 8 tuntia Frankfurtiin ja sieltä muutama tunti niin oi maammee SUOMI synnyinmaaa. Oikeesti ei oo ees paha ikävä niinku Suomea, kyllä tänne Chennaihin vois vielä hetkeksi jäädä jos sais tänne parit ihmiset ja oman suihkun ja sängyn. Ja hiljaisuuden. Huutaakohan korvat vielä Suomessakin. Varmaan.
Jospa siirtyisin itse asiaan, eli tähän päivään. Joo. Nukuttiin 4,5 tuntia per lärvi Ronnan kanssa ja herättiin aamupalalle normaaliin aikaan eli kahdeksalta. I'm-Always-Late-Ramish oli ylläripylläri 45 minuuttia myöhässä. Pojat lähti töihin, me lähdettiin katolle hommaamaan vielä viimeiset D-vitamiinin yliannostukset. Sitten pööpöiltiin, pakkailtiin ja lähdettiin Express Avenuen alakertaan ostelemaan matkalaukkuihin lisää täytettä. Pari euroa hujahti. Express Avenuen jälkeen muun muassa tapeltiin riksakuskien kanssa. Tultiin kotiin ja pakattiin lisää. Lähdettiin syömään Skyfallin yläkerran food courtiin. Muut veti subia ja mä kasvisjuttuja koska oon köyhä. Sain jopa ALENNUSTA ku halusin Biryani Combon ja se maksoi 110 ja mulla oli kortilla vaan 104. Sain sen satasella. Ohohoh. Enkä jaksanut syödä edes kokonaan hitto vie. Käytiin myös yläkerran pelihallissa ja meteli oli aivan järjetön. Lapsia ja aikuisia ja pelikoneita. Sitten lähdettiin ulos ostarilta ja vahingossa räjähdin riksaäijälle. Äijä pyysi 60 rupiaa matkasta Dominos pizzalle ja ollaan maksettu aina 50. Erohan on euroissa joku 15 centtiä. Huusin sille vähän. Päästiin viidellä kympillä. Nauratti vähän kyllä sitten. Mitäs sit. Tultiin kotiin, pakattiin lisää ja juuri äsken pelattiin vähän korttia. Hävisin kaikki pelit. Ylläri.
En oo tänään ehtinyt laittamaan ainuttakaan kuvaa koneelle, joten niitä ei nyt tähänkään tuu. Suomessa sitten joku kaunis päivä vähän jälkifiilistelyä ja loput kuvat. Fiilikset on nyt aika kummalliset, ei yhtään tunnu siltä, että täällä olis ollut melkein kuukauden ja ei myöskään siltä, että täältä olis lähdössä.
Enkä löydä nyt myöskään sanoja kuvaamaan tätä reissua. On ollut vaan aivan mielettömän hyvä reissu.
Opin ainakin miljoona asiaa, mutta ymmärtänyt oon ainakin sen, että aurinkorasva on tärkeä juttu ja pakkaaminen on pyllystä. Tavallaan en malttaisi edes lähteä, koska tuntuu, että vielä olisi ollut niin paljon nähtävää ja tekemistä ja kaikkea. Onneks rahat loppu just sopivasti. Suomessa syön puuroa vähintään seuraavan kuukauden.

Mutta nyt mä pakkaan läppärin laukkuun ja laitan kengät jalkaan! Vartin päästä on kuski pihassa. Paitsi jos se kuski on I'm-Always-Late-Ramish.

KIITOS INTIA, KIITOS IHMISET. Iso syrän.

Ja hei Soumi piipöl, kohta nähdään! <3

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Day 25 Keskiviikontai 17.4

Tokavika päivä Chennaissa. Viimeinen yö. Huisia. Miten me se vietettiin. Töistä jo vähän kirjoittelinkin edellisessä merkinnässä, mutta joo, käytiin tosiaan vanhainkodissa, eli Pleasant Daysissa äpöstämässä ja ruoka oli taas aika mainota. Tilasin Drumsticksejä mutta en vieläkään ymmärrä, missä ne siinä lautasella oli. Tarjoilijakaan ei ymmärtänyt meitä. Tasapeli siis. Lounaan jälkeen juotiin ensin maailman parhaat Shupan väsäämät kahvit ja sitten mentiin tehtaan puolelle piirtelemään viivoja tauluun, kunnes puolen tunnin jälkeen tajusimme, että ei me helvete voida tehdä töitä siellä. Paita oli molemmin puolin märkä ja hikeä silmässä. Jätettiin homma suosiolla kesken. Jos ulkona on asteita 37, niin tehtaassa on vähintään kymmenen enemmän. Eli saunassa käytiin toisin sanoen. Kirjoitettiin myös työsopimukset. Eiks ne oo hyvä hoitaa viimeisenä duunipäivänä? Mut jooo. Tehtiin good job. Töiden jälkeen kotiin ja muhun iski joku juttu. Nenä on kipee. Flunssa. Kertakaikkiaan paska olo. Loikoilin noin tunnin ja yritin heräillä. Nekku ihan tukossa. Ronna keksi keittää vettä ja antaa vähän höyryhoitoo mun nenälle. Sitten se keksi Tiger Balmin ja olin tukehtua sinne pyyhkeen alle. Hyhhy. Lähdettiin sitten vähän Anna Nagarin kaupunginosaan etsimään sarikauppaa, josta saataisiin sareihimme blouset, eli t-paitaosat. Onko tuokaan yhdyssana en tiiä. Kauppa löyty pienen hakemisen jälkeen ja pieniä ymmärtämisvaikeuksia siellä taas. Oikeanlaiset t-paidat kuitenkin löytyi jee ja seuraava etappi oli apteekki. Sielläkin vähän shoppailtiin. Sain jotain ihme ainetta tähän tukkoiseen nenääni ja ostelin parilla eurolla ison kasan kaikkia jänniä juttuja. Myös lääkkeet on täällä halpoja. Ylläri. Huh. Vikan illan fiilikset on aika jännät. Vähän särkee päätä ja vähä olis nuha ja kurkkukin kipeä ja pissattaiski. Huomenna viimeistä viedään, ajateltiin ottaa arskaa, käydä jännämestoilla ja Express Avenuen halpahalli-alakerrassa, pakata ja lähtee. Uskomatonta, että tämä alkaa olla ohi tämä reissu. Pääsenpähän Suomeen sairastamaan. Nyt ööl! Kuvia ei tältä päivältä oo eikä tuu.

Day 24 Tiistai 16.4 ja aamufiiliksiä keskiviikolta eli tältä päivältä

Mullon menny päivät jossain välissä sekaisin. Eli tänään on päivä 25. Eli huomenna on päivä 26. eli viimeinen päivä Chennaissa. Lento lähtee 01:45 paikallista aikaa, eli perstain puolella, mutta käytännössä lähtö tapahtuu siis torstai-iltana (eli HUOMENNA mitä hittoa) kello 22, kun I'm-always-late-Ramish heittää meidät lentokentälle. Joo.

Eilen, eli tiistaina, eli päivänä numero 24 ei tapahtunut mitään ihmeellistä, oltiin töissä, hikoiltiin tehtaan puolella (asteita noin 40+) ku pienet siat ja piirreltiin juttuja tauluihin. Syötiin taas KFCtä hyhhyh tulee oikeasti korvista ulos se ravintola kohta. Tänään päästään lounaalle onneksi Pleasant Daysiin jes. Töistä mentiin suoraan kotiin ja madamemme Anna oli kylässä vähän selvittelemässä kyytijuttuja ja nipottamassa Nilambarille siisteydestä. Istuskeltiin kämpillä, juotiin kahvia ja ihmeteltiin. Luin taas päivän lehden, joka oli taas jänniä juttuja täynnä. Punnittiin myös hieman matkalaukkuja ja pakkailtiin jo osa kamoista. Luulin, että 23 kiloa ei riittäisi, mutta ruumassa matkustava laukkuni painoikin vain 15 kiloa. Huh. Voin siis ostaa vielä pari pussia mausteita!
Viiden aikaan lähdettiin kohti Märinä Beachia. Marinalla oli väkeä ku pipoo ja kojuja enemmän kuin liikaa, suitsukkeet tuoksui ja hiekka poltti kengissä. Ranta oli kaunis. Löysin pari juttua muutamalla kymmenellä sentillä ja tuliaislasti kasvoi parilla grammalla. Matka takaisin kämpille kesti reippaasti yli puoli tuntia hirveissä ruuhkissa. Onneksi kohdalle sattui vähän tilavampi riksa, niin ei tarvinnut taas kärsiä vain toisella perseellä. Kämpillä suorinta tietä suihkuun ja pesemään kengistä hiekat. Tilattiin ruokaa tällä kertaa jostain muualta kuin Virundalista ja ruoka oli hiton hyvää ja satakertaa halvempaa, koska Nilambarilla on suhteita. Kolmet nuudelit, 2 kastiketta, iso riisiastia, 3 naanleipää ja pari limupulloa maksoi yhteensä 7 euroa. Hyvät kaupat. Ilta meni pööpöillessä ja istuessa koneella. Nilambar sai jonkun ihme hepulin ja kämpässä syttyi muovikassipallosota.

Ahdasta on mutta yksi riksa tulee halvemmaksi

Nyt löyty jotain jännää


Pari simpukkaa

Tilanne


Albiino!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Day 23 - Naamantai 15.4

Töissä tosi väsynyttä ja hirveän kuuma. Emme päässeet aikaisin nukkumaille edellisenä yönä, koska sunnuntaiaamun unet venyi vähän pitkiksi. Lisäksi poikien huoneen ilmastointilaite meni rikki, joten jouduimme luovuttamaan heille huoneemme lattian. Kyllä minäkin ennemmin lattialla uinuisin, kuin olisin uinumatta hirveässä kuumuudessa.
Töissä tilattiin ruoka tällä kertaa - ette ikinä arvaa mistä - toimistolle, eikä lähdetty koko päivänä toimistosta mihinkään. Paitsi kotiin. Kämpillä säädettiin hetki postijuttuja Annan avustuksella. Ajateltiin lähettää osa tavaroista pakettina, koska voi olla että 23 kiloa ei riitä mihinkään meidän matkalaukuissa. Kuriiripalvelun kautta lähettäminen maksaisi iha vitisti. 170 euroa viisi kiloa. Halpaa. Tänään (eli tiistaina) ihan kohta selviää, että onko normi posti edes pikkasen halvempi. Hope so.
Nilambar keitti meille taas ei-minkään-makuista kahviaan ja meinas leikata multa sormen irti. Menin ihmettelemään, kun Nilambari teki itselleen ruokaa. Sillä oli okraa leikkuulaudalla ja kysyin, että mikä sen nimi on täällä Intiassa, koska se ei ole okra. Nilambar tokaisi, että "It's lady's finger", otti mua sormesta kiinni ja lätkäs leikkuulaudalle okrien viereen ja oli vetää sormen poikki. Vähän meinas tulla jännäkakka mutta ei onneksi. Hullu intialainen.
Postijuttuja säädettyämme ja Nilambarin touhuja äimäiltyämme kiipesimme taas katolle köllimään hetkeksi. Ilta-aurinko oli kyllä tosi kiva, mutta laski hirveän nopeasti. Illalla lähdettiin Skyfallille pyörimään, etsimään työtarvikkeita tälle päivää ja äpöstämään illallista. Illallismestaksi valittiin taas yläkerran ravintolahelvetti ja tällä kertaa pastatiski. Tilasin valkosibalitomaattipaskaa. Äijä tuijotti pitkään kun pyysin sitä laittamaan ruokaani chiliä. Ruoka oli kyllä ihan jees. Tekisin itse parempaa. Jälkkäriks maistettiin jätskit. Mahat täynnä sitten pyörittiin kirjakaupassa ja alakerran Star Bazaarissa ja aiheutettiin hämmennystä paikallisten keskuudessa. Ihmiset tuijottaa täällä kuin olisit Englannin kuningatar, vaikka et tekisi mitään, oot vaan väärän värinen. Olisi myös hienoa tietää tämän reissun jälkeen, että kuinkahan monen intialaisen kännykästä ja kamerasta löytyy meikän kuvia tai videoita siitä, kun seisotaan Ronnan kanssa Skyfallin edessä ja vedetään röökiä. Ihmiset saattaa pysähtyä liukuportaissa sun eteen ja ottaa susta kuvan ihan röyhkeästi kysymättä. Ihan kuin olisit isompikin nähtävyys. Olo on välillä kuin Madonnalla. Kolmen päivän päästä olen taas Suomessa ja mua ei huomaa enää kukaan. Kukaan ei edes naura mulle. Varmaan aika rankkaa, kun on jo tottunut tähä superstaran elämään. Oma autonkuljettaja, palvelija, ilmastoitu toimisto ja kattoterassi, niitä tulee ikävä. Paitsi autonkuljettajaa. Vitin Ramish "kello 7.45 equals 8.30". Joo.
Skywalkilta talsittiin röökikiskalle ja yks riksakuski olis halunnut välttämättä viedä meidät kotiin, se jopa ties missä me asuttiin. Mukava äijä. Käveltiin kuitenkin ja haisteltiin Intiaa. Kämpillä pelailtiin korttia, jauhettiin kakkaa ja nukuttiin.

Työpöytä
Kaveri matkustaa!

Etsi kuvasta joku untenmailla
Sarvipääkyhmyselkälehmäeläin

Kai mäki saan välillä valokuvata 

Hoodit

Aterian hinta 160 rs. eli vähän yli 2 euroa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Last weekend in Chennai - Days 20&21&22


Perjantai 12.4.2013

Töissä taiteilua ja KFCtä. Perussettiä. Käytiin ruokaostoksilla töistä tullessa. Ostettiin juustoo, jogurttia, banaania, sipsuja, keksiä, kokkelia (kokista siis) ja kynsilakkaa. Käytiin katolla käristymässä vähän. Illan ohjelmassa oli tutustuminen paikalliseen Senssiin. Pyydettiin Nilambaria hakemaan meille parit Commandot, huitaistiin ne huiviin ja lähdettiin metsästämään riksaa. Neljä riksaa ja noin 8 ihmistä yritti ottaa selvää meidän osoitelappusesta, näillä ei täällä ole katsos navigaattoria. Kauhean säädön jälkeen joku kuskeista ilmoitti, että tietää mihin mennä ja hypättiin kyytiin. Ei kuski tietenkään ollut aivan varma ja etsiskeltiin oikeaa paikkaa jokunen tovi. Lopulta löydettiin kuitenkin oikea mesta ja päädyttiin viiden tähden hotelliin. Kultainen aula ja vitti kaikki kimaltaa. Baaria piti etsiä kauan, saatiin niin ihmeellisiä ohjeita että huhhuh. Meidät käskettiin muun muassa hissillä 11 kerrokseen, vaikka baari oli alimmassa kerroksessa. Päästiinhän me sitten baarin jonoon asti, mutta emme sisälle, koska pojilta puuttui lahkeet. Kysyttiin respasta lähintä vaatekauppaa, emme halunneet lähteä kotiin taistelematta, koska maksettiin kyydistä kuitenkin pari euroa. Levis oli lähin rättikauppa ja ylläri, kallis. Eli henkkamaukkahintainen. Viereinen kauppa oli juuri laittanut ovensa kiinni. Ketutti. Hirveä nälkäkin. Etsittiin lähin ravintola ja mentiin sinne. Se oli hieno. Taas. Ravintolasta ei saanut viiniä (even beer? no.) Soitettiin Nilambarille, että hakee meille vielä oluet. Olihan perjantai. Tilasin ruokaa. Chicken cooked to perfection. Tarjoilija, joka oli puvusta päätellen ravintolan omistaja, varoitti sen olevan tulista. Sanoin että hyvä juttu. Ooteltiin ruokia jokunen tovi ja ensimmäisenä pöytään tuotiin minun naamani eteen lautanen täynnä kanaa. Odoteltiin lisää. Muiden ruokia ei näkynyt. Maistoin lautaselta ”muutaman” kananpalan ja ei se kyllä hirveän tulista ollut höh. Hetki meni ja muiden ruoat saapui. Samoin omani. Tämä kanalautanen ei siis suinkaan ollut minun chicken cooked to perfection. No sainpahan alkuruoan haha. Se ihan oikeasti mun oma annos oli TULINEN. Räkä ja silmät ja hiki valui. Erittäin hyvää siis. ”Kiitos Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, Amen.” Lausui Rasmus ruokarukouksen. Muutenkin ruoka oli ravintolassa ihan tosi hyvää. Lassi maistui kerrankin lassille ja naan leipä naanille. Mun ruoka, sisältäen lassit ja naanit ja vedet maksoi alta kymmenen euroa taas. Huh. Äpöstettyämme talsimme kadulle ja etsimme riksan. Ängimme kaikki neljä takapenkille ja onnistuin istumaan kyytiin jotenkin niin, että takapuoleni leijui ilmassa. Hilpeä matka. Kämpillä maisteltiin hieman Commandoa ja pelattiin korttia ja mentiin nukkumaan jopa jo kahdelta oho.

Baariin menossa parilla riksalla
Aula

Ronna nätskänä

Meikä ja pojat viiden tähden hississä. Kellä on isoin haba. Olenpa kaunis.
Do you have any wines? Even beer?
Ruoka joka ei ollutkaan minun :(


Lauantai 13.4

Nukuttiin pitkään. Jopa yhteentoista. Olin ekana ylhäällä. Kielsin Nilambaria laittamasta mulle aamupalaa ja kaivoin jääkaapista murojuttuja (paketin kyljessä lukee suomeksi että KUITUPITOINEN) ja jogurttia. Nam. Kävin suihkussa, poltin tupakkaa, luin päivän lehden. Times of India. Olikohan lehdessä mitään mielenkiintoista. Draamaa, niin kuin yleensä. Esimerkiksi muistaakseni tällainen tarina lehdestä löytyi: tytöllä ja pojalla on suhde, pojalle järjestetään toinen avioliitto ja poika tappaa ja raiskaa tän tytön, koska ei halua että tästä tytöstä on harmia hänen tulevalle avioliitolleen. Nää tyttö ja poika oli myös sukua toisilleen. Ihan jees meininki. Yhden  aikaan lähdettiin tsuibailemaan kohti Chennain eläintarhaa eli Vandalor Zoota. Matka sinne tuntui kestävän ikuisuuden, koska ruuhka. Sisäänpääsy eläintarhaan oli aivan äärettömän halpa, tosin kamerasta piti maksaa erikseen. Eläintarhassakin oli ruuhka. Hitosti ihmisiä. Ja kaikki tuijotti. Ajateltiin vuokrata pyörät tarhan kiertämistä varten. Vuokraaminen oli ihme säätöä, mutta onnistui joka tapauksessa. Otettiin pyörät alle ja lähdettiin polkemaan. 500 metrin jälkeen tulimme siihen tulokseen, että parempi kävellä. Ajettiin melkein kolari Rasmuksen kanssa. Pyörissä oli satulat tosi matalalla ja niissä ei myöskään ollut vaihteita ja jarrut toimi hyvin huonosti ja polkeminen oli äärettömän hankalaa. Palautettiin pyörät, saatiin pahaa silmää ja lähdettiin talsimaan. Käveltiin ympäri eläintarhaa ainakin 6 kilometriä ja huhhu että oli rankkaa. Vesi loppui alta aikayksikön ja aurinko paahtoi aika liian kovaa. Nähtiin kuitenkin paljon hienoja elukoita. Tosin monella yksilöllä oli aika ankeat olot, tuli vähän suru puseroon aina välillä. Päällimäisenä jäi mieleen valkoinen tiikeri. Iso kissa. Ronna oli jättänyt kameransa muistikortin kotiin joten omastani sellainen irtosi. Saatiin kuitenkin hyvejä kuvia zoomilla. Eli kaikki alla olevat kuvat, paitsi kaksi ensimmäistä ovat Ronnan nappaamia. Eläintarhasta päästiin ulos noin 5 aikaan ja väsytti. Autossa oli kuitenkin turha yrittää uinahtaa, niin paljon töyssyjä, äkkipysähdyksiä ja meteliä. Ajettiin Skywalkille ja kiivettiin ylimpään kerrokseen ja Pizza Huttiin. Hirrrrveä nälkä. Tavattiin ravintolassa suomalaisia. Mikä on aika kumma juttu. Kuinka pieni mahdollisuus. Tavattiin silti. Hurjaa. Syötiin pizzaa. Ylläri. Paitsi Jere veti salaattia ja Rasmus salaatin lisäksi jotain ihme juttuja. Ruoka oli jälleen hyvää. Milloin se ei olisi. Kotona käytiin pikasuihkussa, laittauduttiin ja lähdettiin kokeilemaan uudestaan onneamme paikallisen Senssin kanssa, niin että pojillakin on housut jalassa. Baarin nimi on siis Dublin. Tällä kertaa paikan löytämiseen ei tarvittu kuin yksi riksakuski. Tosin hänkin kyseli neuvoa ainakin kolmelta sivulliselta. Löydettiin perille parin mutkan jälkeen ja maksettiin kuskille vähän ylimääräistä, koska ajelikin vähän ylimääräistä. Talsittiin jonoon ja päästiin sisälle, kukaan ei kysynyt henkkareita edes. Ikärajahan olisi 21 ja seurueemme nuorimmat ovat 18. Kivaa olla valkonaama. Sitten maksettiin sisäänpääsy. 1500rs./pari. Eli neljältä hengeltä kolme tonttua, eli noin 45 euroa. Oltiin kääntymässä jo kotiin päin, kun Ronna tajusi kysyä lipanderinmyyjältä, että sisältyykö hintaan jotain. Kyllä sisältyy, 2000 rupian eli 30 euron edestä juomia. Okei, maksetaan. ”Tänään  ryypätään!” …ja ei ryypätty. Mentiin tiskille, tilattiin 3 mojitoa ja 1 Kingfisher (meikälle tietty) ja ne teki yhteensä 2600 rupiaa, eli 38 euroa…. Jippii! No, ne lärviin ja kotiin hyvin nöyränä. Jäätiin kuitenkin hetkeksi seuraamaan paikallista yöelämää, mikä oli kyllä mielenkiintoista. Baari oli siis todella hieno yökerho, jos hinnat eivät sitä jo kertoneet. Pöydissä oli tarjolla sipsuja ja länkkärimusa soi. Naiset oli pikkumustissa (tulevat paikalle jalat ja olkapäät peitettyinä ja käyvät vaihtamassa jossain ennen baariin tuloa) ja todella kauniita. Miehet näytti ihan miehiltä, ehkä _vähän_ kuitenkin siistimmiltä kuin Suomessa. Sori. Ehkä vois sanoa, että hyvännäköistä porukkaa. Oli aika alipukeutunut olo. Enhän mä tänne mitään pailuvaatetta mukaan ottanut, niin kuin en mitään muutakaan. Jengi krebas kyllä hulluna. Onneksi mukaan mahtui myös muutama turpa täynnä oleva länsimaalainen hotellivieras. Nauruhermoja kutkutteli paljon. Noin tunnin pönötettyämme pojat vinkuivat jo kotiin. Lähdettiin sitten. Ilman miehiähän emme saisi Ronnan kanssa liikkua kympin jälkeen ulkosalla. Oli siis pakko lähteä. Kotiin ja pötköttämään. Sen pituinen se. Valitettavasti en saanut kuppilasta kuvia, koska mun kameran muistikortti oli Ronnan kamerassa kämpillä ja samoin puhelin. 

Kovat on hinnat. Euro on 69 rupiaa.




Pikku nalle

Ötökki

Lisko

Jakaali

LEPARDI!

Karhu vaiko sika?

Maaliman vaarallisin eläin

8))






JELLONA



Sukulaisemme sinpanssi

Ruma kana

KISSA!




Sunnuntai 14.4.2013

Unta jopa 12 asti. Nilambarin munaleipäaamupala, monta kuppia kahvia ja tupakkaa. Rakastan sunnuntaita. Etenkin täällä. Hetkisen herättyämme suuntasimme Ronnan kanssa katolle. Siellä oli KUUMA. Niin kuuma, ettei tarvinnut kuin tupakan verran istahtaa, niin hiki valui jo valtoimenaan. Uhmattiin kuitenkin UV-varoituksia ja jäätiin hetkeksi saunomaan. Vain vihta puuttui. Netistä myöhemmin googlailimme, että lämpöä Chennaissa oli tänään 37 ja suorassa auringon paisteessa  fiilis on 41. Huhhu. Hetken kotona joogailtuamme lähdimme vähän shoppailemaan. Meillä oli hirveä hiki. Aivan suunnaton. Suuntasimme ensimmäiseksi lounaalle McDonaldsiin, koska se oli to do –listalla. Tilasin Spicy Chicken Mealin, koska Samun mukaan se oli ”vitun tulinen”. Ei se nyt ihan niin tulinen ollut, mutta ihan ok. Mäkki on kyllä paskaa, myös Intiassa. Mäkistä lähdettiin metsästämään riksaa, Ronna oli bongannut työpaikalta jonkun paikan, missä myydään meikkejä. Pakko oli ostaa uusi meikkivoide, koska Suomessa ostamani tökötti näyttää aika valkoiselta tässä lärvissä. Meikkikaupassa asiakaspalvelu oli kyllä sysipaskaa. Myyjät eivät antaneet meidän itse katsella, vaan valitsivat tuotteita meidän puolestamme, eikä auttanut, vaikka sanoi, että emme halua niitä, uutta tuotetta kouraan. Kauppasivat omia huonoja voiteitaan ja näyttivät surkeilta, kun päädyimme tuttuun ja turvalliseen Maybellineen. Haha. Matkattiin meikkikaupasta Express Avenuelle ja alakerran Halpa-Halliin. Sieltä tarttui mukaan muun muassa kauhea kasa kahvia ja sari. Viereisestä krääsäkaupasta sai tonnilla vesipiippuja. Tonni tuntui pahalta mun kukkaroon, mutta onneksi kaupasta löytyi piippuja myös minikoossa. Otin sellaisen. Ronna hajotti sen myöhemmin. Mutta sen voi koljata. Täällä me nyt kämpillä röllötellään. Pojat just ryntäs meidän huoneeseen, koska niiden ilmastointilaite hajos. Kello on 0:47 ja ketään ei väsytä. Huomenna herätys 7:00. Ollaan sitten huomenna väsyneitä niin. Kokeiltiin sareja päälle. Oli aikamoinen säätö yhden kangaspalan kanssa huhhuh. Iltapalaksi syötiin naapuriravintolaa. Kukkakaalia. Vedin intialaisittain, eli sormin. Hyvää. Yötä.

Mä innoissaan lähös shoppailee

Mä en nii innoissaa

Ronnaki innoissaan. Ja Rasmus


Jos oisin mies ni mulla olis tässä hyvät rintalihakset



Sari oli aika helvetin vaikea vaatekappale. Mutta kaunis kolttu mä sanoisin!

Meidän perhe
Ihan ku normivedessä olis vitusti kaloreita?

HEIPPIS!