PENAN MATKAKAKKAPÄIVÄKIRJA: Matkakakkapäiväkirja Intiassa jatkuu

Päivä 11. Keskiviikko 3.4.2013

Aamulla töihin ja töissä töitä. Intialaisilla ei ole kyllä mitään käsitystä asiasta nimeltä deadline. Täytyy opettaa niitä. Töistä ajeltiin suorinta tietä kotiin ja suunnattiin katolle. Katolla ehdittiin loikoilla mukavat 10 minuuttia, kunnes Abu ryntäsi sinne kertomaan, että pojat on alhaalla sitting on the couch. Kiva juttu. Köllittiin vielä hetki koska ei kinostanut ja lähdettiin sitten alas. Keittiön pöydän ääressä istuivat he. Työnsin ensimmäisenä läppärini pojille, koska möläyttivät, että olivat saaneet oman yhteytensä jaettua. Meidän yhteys ei suostunut jakautumaan. Vaikka kolme tuntia yritettiin kovasti. Höh. Koska netti ei mennyt osiin, turhauduimme ja lähdimme syömään. Tällä kertaa Lodhi nimiseen mestaan, intialaisittain hienoon ravintolaan. Ei mitään fine diningia kuitenkaan. Tilasin tulista tandoorikanaa tomaattisoosilla, mutta taaskaan ei chiliä herunut. Valitin. Sain chiliä ja ripulin. Eipä mulla muuta.

Perus lounas Muscatissa. Alle 2€/2hlö, ihan kivasti

Päivä 11. Torstai 4.4.2013

Eilen, eli torstaina oltiin töissä. Pylläri. Mahakipu jatkui yhyy. Töiden jälkeen käytiin Skyfallilla vähän shoppailemassa. Ostin matkalaukun. Käsimatkatavaroille, jotta saan täältä kaiken kakan roudattua kotiin. Vaikka saisin ehkä ilmankin, tosin liian moneen laukkuun. Hintaa rapiat kakskytä euroa, hirrrveeen kallista. Skywalkilta kotiin, katolle ja jauhettiin kakkaa katolla pimeään asti. Nilambar väsäs meille safkaa, joka oli yyberihyvää. Nää syö täällä keitettyjä kananmunia intialaisessa tulisessa kastikkeessa. Vähän niinkö me syödään pinaattikeittoa. Kammosin aluksi kananmunasettejä, mutta kyllä sitä söi. Nälkäänsä. Oikeasti oli ihan hyvää. Mitä mä selittelen, oli oli. Illalla otin yhteyttä Suomeen skypen kautta. Aika menee nopeasti. Huhhu.

Kotka kun navasin silmät

Taas mä älästi oonkoha nudisti

korppi

Päivä 12. Perjantai 5.4.2013

Tänään töissä jees, vähän kyytisäätöö. Töistä tullessa vähän enemmän säätöö. Oltiin vihaisia. En jaksa selittää. Istuttiin keittiön pöydän ääressä kolmesta ysiin Lahden poikien kanssa ja otettiin oluet. Anna tuli kylään ja selviteltiin pari tuntia asioita. Ihana nainen. Käytiin ekaa kertaa meidän lähipizzeriassa, jonka pihaan aina neuvotaan eksyneet riksakuskit, kun ne ei tiedä mikä on Nelson Square. Pizza oli aivan todella hyvää. Voittaa suomalaiset satanolla.

Ei soinu Deep Purple päässä

Perussettiä

Päivä 13. Lauantai 6.4.2013

Päivä Ideal Beachilla. Taas. Hurjat aallot. Paloin. Taas. Koska aurinkorastva. Sitä ei ollut. Onneksi en kärventynyt pahasti. Kai. Näytin ihan siltä, kun olisin ollut tuhannen päissäni, silmät ja nenä punaisina. Rannalla vesi maksoi 50 rupiaa, kun kaupassa se maksoi 20. Kauheaa riistoa. 70 rupiaa on yksi euro. Ero 50 ja 20 rupialla on siis hirveän iso euroissa. Täällä tulee hulluksi. Beachilla tarpeeksi kauan grillaannuttuamme saavuimme takaisin Chennaihin ja me menimme vahtimaan toimarimme lapsukaisia. 5- ja 9-vuotiaita tytsyjä. Katottiin Rango. Meinasin nukahtaa pystyyn. Pelattiin lautapeliä ja arvailtiin eläimiä. Mun silmissä delfiini ja valas on sama asia. Hävisin. Luin iltasadun ja se oli kivaa, koska sadut on vaan parhaita. Lasten mentyä nukkumaan katseltiin telkkua ja taas meinasi tulla uni. Toimari saapui vaimoineen sovittuun aikaan puolilta öin. Sitten kotiin ja jee nukkumaan mutta ei sittenkään. Intia-verkoston pääjehu saapui majoittumaan Nelson Squarelle ja jauhamiseksihan se meni. Nukkumaan kahden jälkeen kivasti.

Miks meillä ei oo Suomessa tän näköisiä kirkkoja häh

Päivä 14. Sunnuntai 7.4.2013

Nukuttiin melkein yhteentoista. Maistui. Pööpöiltiin aamu, jauhettiin kakkaa ja juotiin paljosti Nilambarin tekemää laihaa kahvia. Se ei kyllä sitä homaa osaa. Päivällä lähdettiin Ronnan kanssa harrastamaan hieman extremeurheilua eli teiden ylittämistä ja vierailtiin lähikaupoissa. Tosin köyhin tuloksin. Tai no siis rahat säästyi, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Ehkä ihan hyvä tällä budjetilla. Tilattiin lounas kotiin naapurimestasta Virundalista ja tilasin taas Paneer Tikka Masalaa, koska unohdin syöneeni sitä jo aikaisemmin. Tofua ja tikka masalaa. Äärettömän hyvää nam nam. Neljän persiissä toimari kurvasi vaimoineen pihaan ja me vedettiin lenkkihöntsyt niskaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Anna Nagarin kaupunginosaa ja ”hash” –juoksutapahtumaa. Mitenhän senkin nyt järkevästi selittäis. No. Mamuilla on täällä sellanen yhteisö. Sit ne järjestää kaikkia juttuja. Juttuihin osallistuu usein myös paikallisia. Tää hash on juoksutapahtuma, joka järjestetään joka toinen sunnuntai eri mestoissa. Juoksu kulkee niin, että ensin kokoonnutaan ja seurustellaan puoli tuntia, sitten suoritetaan parit rituaalit ja lähdetään matkaan. Paikan houstit on tehneet juoksupäivän aamuna radan ja piirrelleet katuun merkkejä, check pointeja ja nuolia ja niiden avulla pitää siis suunnistaa. So simple. Meidät siis kutsuttiin tällaiseen juttuun ja mehän lähdettiin mukaan enemmän kuin mielellämme. Oli ihanaa liikkua kunnolla ekaa kertaa kahteen viikkoon. Lenkki oli noin tunnin mittainen, eli kilometrejä kertyi varmaankin 5-6. Hiki valui silmiin. Juomataukopisteellä tarjoiltiin vodkaa vesimelonilla. Lenkki päättyi lähtöpisteeseen ja jäimme talon pihalle hengaamaan ja juomaan olutta ja leikkimään. Istuttiin alas, avattin bisset ja nähtiin maassa valtava jääpala. Oli hieno katsella sitä ja tietää, että kohta on oma perse jäässä. Ja niinhän siinä kävi. Oltiin joukon virgineitä, eli hashin ekakertalaisia, eli meitä toki nöyryytettiin. Istuttiin 5 minuuttia jääkalikan päällä ja vastailtiin hassun hattupäisen aussimiehen kysymyksiin. Oli hauskaa. Tultiin kämpille kahdeksan maissa ja maisteltiin vähän Black Knightia. Pikku housuhumala kerkes jo vähän tulla, onneksi tajuttiin mennä nukkumaan.

Moro Elixia

Täs me salil XD

"OON, OOOON!"

Drinksu. Ei ollu niin hyvä ku kuva valehtelee. Vodkaa ja vesimelonia, raakana molemmat.

Eka hörppy hujahti hattuun niin että loput lens maahan

Joo. Juomatauon jälkeen.

dat face

Ronna kerjäämässä. Kupeissa oli kaljaa. Ootettiin jotain myrkkyä. Höh.

"Get up u fools!"

Päivä 15. Maanantai 8.4.2013

Vaikka mentiin suht ajoissa nukkumaan, aamulla oli silti kieltämättä vähän rapeloinen olo. Onneksi on apteekki mukana ja rohtoja löytyi hedariin ja nestetasapainoon. Töissä duunailtiin juttuja ja käytiin tietty KFCssä rapumätöillä. Siellä myyjät moikkailee meitä kohta jo ku vanhoja tuttuja. Vähänku Alkossa kävis. Hehe. Huomenna vois yrittää Muscatiin, KFC tulee kohta korvista ulos. Muscatissa tarjoilijat äimäilee vaan sitä ku vedetään aina vaan keittoo. Töiden jälkeen ajeltiin lähikuppaan ja ostettiin sipsuja ja muuta hyvää. Tultiin kotiin ja röllöteltiin. Paitsi mä työnarkkarina tein vielä päivällä vaiheeseen jääneet hommat loppuun. Seitsemän aikaan otettiin riksa alle ja lähdettiin tsuibailemaan kohti Express Avenueta ja kalliita hintoja. Löydettiin me yksi suhteellisen halpa kauppa ja ostin paidan JOKA EI OLE MUSTA. Kiitti kiitti aplodeista. Eipä kestä. Joo. Sit käytiin ostarin yläkerrassa vielä yksillä rapumätöillä. Täällä on ostareilla usein yläkerrassa sellainen ravintolahelvetti. Monta kymmentä eri ravintolavaihtoehtoa ja kaikissa maksetaan sellasella ravintolahelvetin omalla kortilla, johon ladataan rahaa. Otettiin wrapit intialaiselta tiskiltä ja subit subilaiselta tiskiltä. Intialaiselta tiskiltä valitsin epsanjalaisen wrapin ja se maistui ihan tortillalta.<3 jälkkäriksi sitten ne subit. Tilasin lempparisubini, eli puolikkaan kalkkunan kokojyvällä, juustolla ja paahdolla, kaikilla rehuilla ja southwestillä. Oli melkein yhtä hyvää kuin kotimaassa. Jalapenot on täällä miedompia ku suomisubeissa. Hyvä juttu se. Jeesus mikä raamattu taas. Syömästä tultiin kotiin. Eipä muuta. Aamen.