PENAN MATKAKAKKAPÄIVÄKIRJA: Last weekend in Chennai

Perjantai 12.4.2013

Töissä taiteilua ja KFCtä. Perussettiä. Käytiin ruokaostoksilla töistä tullessa. Ostettiin juustoo, jogurttia, banaania, sipsuja, keksiä, kokkelia (kokista siis) ja kynsilakkaa. Käytiin katolla käristymässä vähän. Illan ohjelmassa oli tutustuminen paikalliseen Senssiin. Pyydettiin Nilambaria hakemaan meille parit Commandot, huitaistiin ne huiviin ja lähdettiin metsästämään riksaa. Neljä riksaa ja noin 8 ihmistä yritti ottaa selvää meidän osoitelappusesta, näillä ei täällä ole katsos navigaattoria. Kauhean säädön jälkeen joku kuskeista ilmoitti, että tietää mihin mennä ja hypättiin kyytiin. Ei kuski tietenkään ollut aivan varma ja etsiskeltiin oikeaa paikkaa jokunen tovi. Lopulta löydettiin kuitenkin oikea mesta ja päädyttiin viiden tähden hotelliin. Kultainen aula ja vitti kaikki kimaltaa. Baaria piti etsiä kauan, saatiin niin ihmeellisiä ohjeita että huhhuh. Meidät käskettiin muun muassa hissillä 11 kerrokseen, vaikka baari oli alimmassa kerroksessa. Päästiinhän me sitten baarin jonoon asti, mutta emme sisälle, koska pojilta puuttui lahkeet. Kysyttiin respasta lähintä vaatekauppaa, emme halunneet lähteä kotiin taistelematta, koska maksettiin kyydistä kuitenkin pari euroa. Levis oli lähin rättikauppa ja ylläri, kallis. Eli henkkamaukkahintainen. Viereinen kauppa oli juuri laittanut ovensa kiinni. Ketutti. Hirveä nälkäkin. Etsittiin lähin ravintola ja mentiin sinne. Se oli hieno. Taas. Ravintolasta ei saanut viiniä (even beer? no.) Soitettiin Nilambarille, että hakee meille vielä oluet. Olihan perjantai. Tilasin ruokaa. Chicken cooked to perfection. Tarjoilija, joka oli puvusta päätellen ravintolan omistaja, varoitti sen olevan tulista. Sanoin että hyvä juttu. Ooteltiin ruokia jokunen tovi ja ensimmäisenä pöytään tuotiin minun naamani eteen lautanen täynnä kanaa. Odoteltiin lisää. Muiden ruokia ei näkynyt. Maistoin lautaselta ”muutaman” kananpalan ja ei se kyllä hirveän tulista ollut höh. Hetki meni ja muiden ruoat saapui. Samoin omani. Tämä kanalautanen ei siis suinkaan ollut minun chicken cooked to perfection. No sainpahan alkuruoan haha. Se ihan oikeasti mun oma annos oli TULINEN. Räkä ja silmät ja hiki valui. Erittäin hyvää siis. ”Kiitos Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, Amen.” Lausui Rasmus ruokarukouksen. Muutenkin ruoka oli ravintolassa ihan tosi hyvää. Lassi maistui kerrankin lassille ja naan leipä naanille. Mun ruoka, sisältäen lassit ja naanit ja vedet maksoi alta kymmenen euroa taas. Huh. Äpöstettyämme talsimme kadulle ja etsimme riksan. Ängimme kaikki neljä takapenkille ja onnistuin istumaan kyytiin jotenkin niin, että takapuoleni leijui ilmassa. Hilpeä matka. Kämpillä maisteltiin hieman Commandoa ja pelattiin korttia ja mentiin nukkumaan jopa jo kahdelta oho.

Baariin menossa parilla riksalla

Aula

Ronna nätskänä

Meikä ja pojat viiden tähden hississä. Kellä on isoin haba. Olenpa kaunis.

Do you have any wines? Even beer?

Ruoka joka ei ollutkaan minun :(

Lauantai 13.4

Nukuttiin pitkään. Jopa yhteentoista. Olin ekana ylhäällä. Kielsin Nilambaria laittamasta mulle aamupalaa ja kaivoin jääkaapista murojuttuja (paketin kyljessä lukee suomeksi että KUITUPITOINEN) ja jogurttia. Nam. Kävin suihkussa, poltin tupakkaa, luin päivän lehden. Times of India. Olikohan lehdessä mitään mielenkiintoista. Draamaa, niin kuin yleensä. Esimerkiksi muistaakseni tällainen tarina lehdestä löytyi: tytöllä ja pojalla on suhde, pojalle järjestetään toinen avioliitto ja poika tappaa ja raiskaa tän tytön, koska ei halua että tästä tytöstä on harmia hänen tulevalle avioliitolleen. Nää tyttö ja poika oli myös sukua toisilleen. Ihan jees meininki. Yhden aikaan lähdettiin tsuibailemaan kohti Chennain eläintarhaa eli Vandalor Zoota. Matka sinne tuntui kestävän ikuisuuden, koska ruuhka. Sisäänpääsy eläintarhaan oli aivan äärettömän halpa, tosin kamerasta piti maksaa erikseen. Eläintarhassakin oli ruuhka. Hitosti ihmisiä. Ja kaikki tuijotti. Ajateltiin vuokrata pyörät tarhan kiertämistä varten. Vuokraaminen oli ihme säätöä, mutta onnistui joka tapauksessa. Otettiin pyörät alle ja lähdettiin polkemaan. 500 metrin jälkeen tulimme siihen tulokseen, että parempi kävellä. Ajettiin melkein kolari Rasmuksen kanssa. Pyörissä oli satulat tosi matalalla ja niissä ei myöskään ollut vaihteita ja jarrut toimi hyvin huonosti ja polkeminen oli äärettömän hankalaa. Palautettiin pyörät, saatiin pahaa silmää ja lähdettiin talsimaan. Käveltiin ympäri eläintarhaa ainakin 6 kilometriä ja huhhu että oli rankkaa. Vesi loppui alta aikayksikön ja aurinko paahtoi aika liian kovaa. Nähtiin kuitenkin paljon hienoja elukoita. Tosin monella yksilöllä oli aika ankeat olot, tuli vähän suru puseroon aina välillä. Päällimäisenä jäi mieleen valkoinen tiikeri. Iso kissa. Ronna oli jättänyt kameransa muistikortin kotiin joten omastani sellainen irtosi. Saatiin kuitenkin hyvejä kuvia zoomilla. Eli kaikki alla olevat kuvat, paitsi kaksi ensimmäistä ovat Ronnan nappaamia. Eläintarhasta päästiin ulos noin 5 aikaan ja väsytti. Autossa oli kuitenkin turha yrittää uinahtaa, niin paljon töyssyjä, äkkipysähdyksiä ja meteliä. Ajettiin Skywalkille ja kiivettiin ylimpään kerrokseen ja Pizza Huttiin. Hirrrrveä nälkä. Tavattiin ravintolassa suomalaisia. Mikä on aika kumma juttu. Kuinka pieni mahdollisuus. Tavattiin silti. Hurjaa. Syötiin pizzaa. Ylläri. Paitsi Jere veti salaattia ja Rasmus salaatin lisäksi jotain ihme juttuja. Ruoka oli jälleen hyvää. Milloin se ei olisi. Kotona käytiin pikasuihkussa, laittauduttiin ja lähdettiin kokeilemaan uudestaan onneamme paikallisen Senssin kanssa, niin että pojillakin on housut jalassa. Baarin nimi on siis Dublin. Tällä kertaa paikan löytämiseen ei tarvittu kuin yksi riksakuski. Tosin hänkin kyseli neuvoa ainakin kolmelta sivulliselta. Löydettiin perille parin mutkan jälkeen ja maksettiin kuskille vähän ylimääräistä, koska ajelikin vähän ylimääräistä. Talsittiin jonoon ja päästiin sisälle, kukaan ei kysynyt henkkareita edes. Ikärajahan olisi 21 ja seurueemme nuorimmat ovat 18. Kivaa olla valkonaama. Sitten maksettiin sisäänpääsy. 1500rs./pari. Eli neljältä hengeltä kolme tonttua, eli noin 45 euroa. Oltiin kääntymässä jo kotiin päin, kun Ronna tajusi kysyä lipanderinmyyjältä, että sisältyykö hintaan jotain. Kyllä sisältyy, 2000 rupian eli 30 euron edestä juomia. Okei, maksetaan. ”Tänään ryypätään!” …ja ei ryypätty. Mentiin tiskille, tilattiin 3 mojitoa ja 1 Kingfisher (meikälle tietty) ja ne teki yhteensä 2600 rupiaa, eli 38 euroa…. Jippii! No, ne lärviin ja kotiin hyvin nöyränä. Jäätiin kuitenkin hetkeksi seuraamaan paikallista yöelämää, mikä oli kyllä mielenkiintoista. Baari oli siis todella hieno yökerho, jos hinnat eivät sitä jo kertoneet. Pöydissä oli tarjolla sipsuja ja länkkärimusa soi. Naiset oli pikkumustissa (tulevat paikalle jalat ja olkapäät peitettyinä ja käyvät vaihtamassa jossain ennen baariin tuloa) ja todella kauniita. Miehet näytti ihan miehiltä, ehkä _vähän_ kuitenkin siistimmiltä kuin Suomessa. Sori. Ehkä vois sanoa, että hyvännäköistä porukkaa. Oli aika alipukeutunut olo. Enhän mä tänne mitään pailuvaatetta mukaan ottanut, niin kuin en mitään muutakaan. Jengi krebas kyllä hulluna. Onneksi mukaan mahtui myös muutama turpa täynnä oleva länsimaalainen hotellivieras. Nauruhermoja kutkutteli paljon. Noin tunnin pönötettyämme pojat vinkuivat jo kotiin. Lähdettiin sitten. Ilman miehiähän emme saisi Ronnan kanssa liikkua kympin jälkeen ulkosalla. Oli siis pakko lähteä. Kotiin ja pötköttämään. Sen pituinen se. Valitettavasti en saanut kuppilasta kuvia, koska mun kameran muistikortti oli Ronnan kamerassa kämpillä ja samoin puhelin.

Kovat on hinnat. Euro on 69 rupiaa.

Pikku nalle

Ötökki

Lisko

Jakaali

LEPARDI!

Karhu vaiko sika?

Maaliman vaarallisin eläin

8))

JELLONA

Sukulaisemme sinpanssi

Ruma kana

KISSA!

Sunnuntai 14.4.2013

Unta jopa 12 asti. Nilambarin munaleipäaamupala, monta kuppia kahvia ja tupakkaa. Rakastan sunnuntaita. Etenkin täällä. Hetkisen herättyämme suuntasimme Ronnan kanssa katolle. Siellä oli KUUMA. Niin kuuma, ettei tarvinnut kuin tupakan verran istahtaa, niin hiki valui jo valtoimenaan. Uhmattiin kuitenkin UV-varoituksia ja jäätiin hetkeksi saunomaan. Vain vihta puuttui. Netistä myöhemmin googlailimme, että lämpöä Chennaissa oli tänään 37 ja suorassa auringon paisteessa fiilis on 41. Huhhu. Hetken kotona joogailtuamme lähdimme vähän shoppailemaan. Meillä oli hirveä hiki. Aivan suunnaton. Suuntasimme ensimmäiseksi lounaalle McDonaldsiin, koska se oli to do –listalla. Tilasin Spicy Chicken Mealin, koska Samun mukaan se oli ”vitun tulinen”. Ei se nyt ihan niin tulinen ollut, mutta ihan ok. Mäkki on kyllä paskaa, myös Intiassa. Mäkistä lähdettiin metsästämään riksaa, Ronna oli bongannut työpaikalta jonkun paikan, missä myydään meikkejä. Pakko oli ostaa uusi meikkivoide, koska Suomessa ostamani tökötti näyttää aika valkoiselta tässä lärvissä. Meikkikaupassa asiakaspalvelu oli kyllä sysipaskaa. Myyjät eivät antaneet meidän itse katsella, vaan valitsivat tuotteita meidän puolestamme, eikä auttanut, vaikka sanoi, että emme halua niitä, uutta tuotetta kouraan. Kauppasivat omia huonoja voiteitaan ja näyttivät surkeilta, kun päädyimme tuttuun ja turvalliseen Maybellineen. Haha. Matkattiin meikkikaupasta Express Avenuelle ja alakerran Halpa-Halliin. Sieltä tarttui mukaan muun muassa kauhea kasa kahvia ja sari. Viereisestä krääsäkaupasta sai tonnilla vesipiippuja. Tonni tuntui pahalta mun kukkaroon, mutta onneksi kaupasta löytyi piippuja myös minikoossa. Otin sellaisen. Ronna hajotti sen myöhemmin. Mutta sen voi koljata. Täällä me nyt kämpillä röllötellään. Pojat just ryntäs meidän huoneeseen, koska niiden ilmastointilaite hajos. Kello on 0:47 ja ketään ei väsytä. Huomenna herätys 7:00. Ollaan sitten huomenna väsyneitä niin. Kokeiltiin sareja päälle. Oli aikamoinen säätö yhden kangaspalan kanssa huhhuh. Iltapalaksi syötiin naapuriravintolaa. Kukkakaalia. Vedin intialaisittain, eli sormin. Hyvää. Yötä.